Tapahtumia, tapahtumia

Elinikäisen oppimisen ja ohjauksen viikko on käynnissä ja alueellisia tapahtumia on runsaasti ympäri Suomea. Nyt jos koskaan on helppoa hankkia tietoa kouluttautumisesta ja osallistua mielenkiintoisiin tapahtumiin aivan kotikulmilla.

Kävin 4.10.2011 Vanhalla ylioppilastalolla tarkastamassa tapahtuman, ja meno oli oikein innostava. Erilaisia koulutuksenjärjestäjiä oli runsaasti ja aitoja tilaisuuksia kouluttautua oli tarjolla runsaasti. Lisäksi kiertelyn ohessa oli mukava seurata lavalla tapahtuvia esityksiä ja haastatteluja. Kävijöitä olikin tänä vuonna ennätysmäärä, mikä viestii tapahtuman laadusta. Paikan päällä oli rento tunnelma, jossa oli helppo innostua ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin.

Jos Helsingin tapahtuma jäi väliin, niin ei hätää. Alueellisten tapahtumien ajat ja paikat voi tarkistaa täältä. Tänä vuonna alueellisia tapahtumia on runsaasti ja intoa järjestää tapahtumia riittää. Kalenteria katsoessa tulee hyvä mieli, sillä nyt on mistä valita! Kalenterista löytyy muun muassa tempauksia, näyttelyitä, palkitsemistilaisuuksia, avoimien ovien päiviä ja infotilaisuuksia. Merkittävää on se, että kouluttautuminen ei enää katso ikää. Aikuiskoulutusmahdollisuudet ovat erinomaiset ja uuden suunnan ottaminen onnistuu kaikenikäisiltä. Nyt vanhakin koira oppii uusia temppuja. 

Terveisin,

vähän aikaa vesillä ollut seikkailija.

Elämän mittainen opintomatka

Opiskelu ja oppiminen ovat kehittymässä suuntaan, jossa kannustetaan jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Opiskeluvuosien ja hankitun tutkinnon jälkeen oppiminen jatkuu työpaikoilla ja vapaa-ajan merkeissä erilaisten koulutusten ja harrastustenkin kautta. Jatko-opinnot saattavat sujahtaa sellaiseen elämänvaiheeseen johon niitä viimeiseksi oli kuvitellut. Onko elämä siis vain jatkuvaa opiskelua? Vastaus on kyllä, ja hyvä niin!

Uuden oppiminen kannattaa aina, niin ainakin sanotaan. Minun mielestäni se on myös totta. Miksi pitäisikään jättää itsensä kehittäminen tutkinnon suorittamisen jälkeen, kun mahdollisuuksia kehittyä on lähes rajattomasti. Oppiminen, oivaltaminen ja aktiivisuus pitävät virkeänä. Oppiminen on hauskaa kun aihe on itselleen kiinnostava. Tällä hetkellä opiskelen ammattikorkeakoulussa. Luonnollisesti kaikki kurssit ja luennot eivät ole tasaisesti yhtä mielenkiintoisia, mutta usein hyödyllisiä kuitenkin. Todellisen hyödyn huomaa usein silloin, kun opittua pääsee soveltamaan. Näin herää myös kiinnostus aiheeseen. Kurssi, joka silloin tuntui puuduttavalta, onkin ollut täyttä asiaa! Ammattikorkeakoulua voin suositella kaikille sen käytännöllisen lähestymistavan ansiosta. Tekemällä oppii.

Vaikka tulevaisuuden suunnitelmat muuttuvatkin jatkuvasti, oppimista en aio lopettaa. Pidän silmäni auki ja tartun tilaisuuteen oppia uutta. Mielestäni se on kuin itseensä sijoittamista. Aktiivisella otteella pääsee pidemmälle elämän seikkailussa. Innokkaita opiskeluhetkiä kaikille!

Terveisin

Vasta miehistöön astunut seikkailija

Yhteistyötä

Miten syksy aina meneekin niin vauhdilla?

Elinikäisen oppimisen ja ohjauksen kampanjaa tehdään hurjaa vauhtia eteenpäin. Kampanjan tapahtumaviikkoon on enää kuukausi aikaa, niin se aika rientää. Helsingin tapahtumaan jopa hieman alle, sillä tapahtumapäivä on 4.10. Nyt viimeistään kannattaa laittaa päivä ylös, sillä luvassa on mielenkiintoista ohjelmaa ja paljon eri koulutusorganisaatioita. Katso lisää täältä.

Ympäri maata on tulossa mitä mielenkiintoisempia tapahtumia, näitä tapahtumia ilmoitetaan nettisivuille, joten kannattaa jäädä seuraamaan. Hyviä ideoita tulevista tapahtumista tulee joka viikko. Kun hyvät ideat saadaan jakoon kehittyy niistä aina vain parempia ideoita ja tuloksena ei voi olla kuin onnistuneita tapahtumia. Tapoja levittää hyviä ideoita on monia ja uusia tapoja on hyvä luoda koko ajan. Myös tämän blogin kommentteihin voi jättää oman ideansa hyvästä tapahtumasta tai sen luonnista. Mikä tekee sinun mielestäsi onnistuneen tapahtuman?

Yhteistyössä on voimaa ja muilta oppiminen kannattaa aina!
  

Syksyllä on hyvä aika innostua...

Viime viikonlopun kirkkaasta kuutamosta nauttineena tajusin, että seuraava täysikuu on syyskuinen, keltaisempi kuun möllykkä... keskellä syksyä, halåå! Kesä on mennyt turhan nopeasti, mutta auringonvalon lämmittämänä ja levosta virkistyneenä on hyvä alkaa miettimään seuraavan lukuvuoden touhuja...

Itse pysyn mahtavan hyvin kärryillä koulujen toiminnasta oman pienen 6-luokkalaiseni kautta. Vaikka omista yliopisto-opinnostanikin on jo aikaa kohta kaksikymmentä vuotta, alkaa syksyni silti koulujen syklissä. Vieläkin tuntuu ilmassa se sama innostus uuden edessä: uudet kirjat, kaverit, lukuvuosi... koolla vanhat kaverit, hauskat perinteiset koulujutut, takaraivossa jo opittu, mutta into, ah, se ikuinen into oppia uutta.

Joka syksy innostun miettimään ja vähän haaveilemaankin, että mitähän uutta tänä vuonna keksisin oppia?
Tutkisinko kuuta, maata, merta vai matkustaisinko, opettelisin maalaamaan, kirjoittaisin kirjan, remontoisin asuntoa, hoitaisin vanhoja vanhempiani vai rupeaisinko tosissani joogaamaan, tekemään jatkotutkintoa, entisöimään huonekaluja vai nauttisinko vaan joutilaisuudesta, kirjoista ja kavereista? Miljoona mahdollisuutta innostua oppimaan. Tänäkin vuonna aion innostua, mutta mistä?

Työnantajani olisi iloinen, jos tekisin työni ennen muuta suurta innostusta. Onneksi meillä oppiminen kuuluu vähän niin kuin työnkuvaan. Kun tekee kehittämishankkeita, oppii joka päivä jotakin uutta. Sitähän kehittämistyö on, jatkuvaa suunnittelua, toimeenpanoa ja arviointia. Kehittämishankkeissa tulevaisuudesta ei varmasti tiedä eikä lopputuloksistakaan. Siksi uuden edessä korostuu ihmisen valmius käyttää osaamistaan ja rohkeuttaan aloittaa työ epävarmuudesta huolimatta. Kun päämäärä loistaa porukan mielessä kirkkaana, askeleet ovat sopivan pieniä ja intoa piisaa, ja siksi ei ole syytä epäillä kehittämistyön onnistumista.

Asioita voi aina tehdä tehokkaammin, demokraattisemmin, organisoidummin, luovemmin ja ellei muuta kehittämistä löydy, hommia voi alkaa tekemään mukavammin. Työssä ja työtä kehittämällä voi oppia paljon uutta, mutta minä aioin silti innostua myös jostakin harrasteesta, tieteestä tai taiteesta. Löytöretkeillä kavereiden kanssa ihan uusiin oppimisseikkailuihin! Kiinnostaisko lähteä mukaan?

Navigoija, edellisten löytöretkeilijöiden kaveri

Tiesulku 3: Kannattaako koulutus?

Globalisaatio ulottautuu kaikkialle maailmassa. Sen vaikutuksesta maailma muuttuu ja ihmisten on sopeuduttava muutokseen. Sopeutuminen on koko ihmiskunnan historian ajan ollut tärkeässä roolissa, mutta nyt globalisaation myllerryksessä yksilöiltä vaaditaan erityisen paljon uusia taitoja, nopeutta, tehokkuutta ja pätevyyttä. Uutta on opittava ja omaksuttava jatkuvasti.

Elinikäinen oppiminen on tulevaisuuden avainsana. Tässä maailmassa emme yksinkertaisesti vain voi jättää opiskelua ja oppimista taaksemme ajatellen niiden olevan osaltamme jo ”suoritettuja”. Jatkuvasti muuttuva maailma vaatii yksilöitä kehittymään ja oppimaan uutta, jotta ei putoa täysin kärryiltä.
Välttämättömyyden ja tärkeyden lisäksi oppiminen on antoisaa. Aikuisiällä opiskelu antaa oikealla tavalla toteutuessaan intoa ja tehoa työntekoon, uusia näkökulmia ja ajatuksia sekä sisäistä varmuutta. Vaikka ihmisen oppimiskyky onkin parhaimmillaan 10-20 ikävuosien paikkeilla, on elämänkokemuksen tuoma tarttumapinta tietojen syventämiselle erityisen hyvä vanhemmalla iällä.

Koulutus kannattaa aina – vaikka se ei aina suoraan ja heti kasvattaisi palkkaa tai vaikuttaisi uralla etenemiseen, on itsensä kehittäminen arvostettu ominaisuus, joka varmasti huomataan esimerkiksi työnhakutilanteessa. Henkilö, joka päivittää tietojaan ja on kiinnostunut oppimaan uutta vaikuttaa aktiiviselta ja nykyaikaiselta. Jos viimeisestä oppimistapahtumasta on kulunut kaksikymmentä vuotta, saattaa vaikuttaa siltä, että henkilö ei halua kehittää itseään eikä häntä kiinnosta juuri mikään. Kuka sellaisen tyypin haluaisi palkata?

Sivupolku: Löytöretkeilijän oma aikuiskoulutuskertomus

Itse innostuin jatkamaan opintoja kun ammattikorkeakoulun päättymisestä oli kulunut lähes kymmenen vuotta. Avoin yliopisto oli minulle sopiva vaihtoehto; laajasta valikoimasta löytyi mielenkiintoisia perusopintoja, joista valitsin ensin kasvatustieteet ja myöhemmin valtiotieteet. Kasvatustieteet valitsin ajatellessani niiden tukevat työtäni koulutusmaailmassa, kun taas politiikan tutkimuksen opintojen toivoin kasvattavan yleissivistyksen tasoa sekä antavan kokonaiskuvaa maailman valtamekanismeista.

Vaikka ammattikorkeakoulu on erittäin hyvä paikka opiskella ja suosittelen sitä vaihtoehtona kaikille, oli opiskelu lukion jälkeen ammattikorkeakoulussa mielestäni joskus vaivalloista. Asiat, joista luennoilla puhuttiin, liittyivät työelämään, josta kokemusta ei ollut vielä karttunut muutamia kesätöitä lukuun ottamatta. Joskus oli vaikea kiinnostua asioista, jotka eivät omassa elämässä olleet lainkaan ajankohtaisia; yrityksen kustannuslaskenta ja kannattavuus, organisaatiokulttuurin kehittäminen ja vaikuttava johtaminen olivat vain luentojen aiheita ja kurssien teemoja, joita oli pakko kuunnella päästäkseen tentistä läpi. Aivoissani ei ollut näitä asioita sisältäviä skeemoja, joten asiat roikkuivat hatarasti siellä täällä tarttumapinnan puuttuessa.

Voi veljet kuinka erilaista olikaan istua avoimen yliopiston luennolla kymmenen vuotta myöhemmin! Kaikki luennoitsijan puhumat asiat olivat suunnattoman mielenkiintoisia. Kuuntelin eturivissä haltioituneena, kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja ja miltei kuulin kun asiat loksahtelivat aivoissani omille paikoilleen siellä jo olevien kokemusten sekaan. Varhaiskasvatuksesta puhuttaessa mietin asiat omien pienten lasteni kautta, yrityskulttuurin kohdalla ajatukseni kiinnittyivät omaan työpaikkaani. Valtiotieteiden huikeat opit liittyivät niin läheisesti jokapäiväisiin uutisiin ja maailmassa olemiseen yleisesti, että kiinnostusta ja innostusta oppimiseen ei tarvinnut erikseen herätellä.

Suosittelen siis aikuisiällä opiskelua erittäin lämpimästi, mutta varoitan samalla että siihen voi jäädä koukkuun. Itselläni olisi tarkoitus jatkaa seuraavaksi valtiotieteiden aineopintoihin, jonka jälkeen voisin valita perusopinnot joltain uudelta alueelta. Itse asiassa jos aikaa olisi tarpeeksi, suorittaisin vaikka kaikkien tieteen alojen perusopinnot ihan vain huvikseni! Kiinnostaisi myös kovasti suorittaa ammattikorkeakoulu uudestaan nyt vanhemmalla iällä : )

Tiesulku 2: En tiedä mihin koulutukseen lähtisin enkä tunne koulutusvaihtoehtoja!

Oletko juuri peruskoulusta valmistunut tai tohtoriksi väitellyt? Onko haaveissasi kokopäiväinen opiskelijaelämä vai haluaisitko opiskella joustavasti työsi ohessa? Vaatiiko ammattitaitosi päivitystä tai laajentumista? Haluaisitko vain todistuksen jo olemassa olevasta ammattitaidostasi?
Mieti omaa tilannettasi. Mikä sinua kiinnostaa? Netistä löytyy paljon vinkkejä koulutusmahdollisuuksista, tässä muutama linkki:

www.koulutusnetti.fi
www.opiskelupaikka.fi
www.aikuis-koulutus.fi

Eräs hyvä kouluttaja ja viisas ihminen neuvoi kerran asettamaan tavoitteen ensin kymmenen vuoden päähän. Missä haluat tuolloin olla? Koulutussuunnitelma muodostuu sitten tuota päämäärää kohti kulkemalla ja ennalta mietittyihin asioihin tiettyinä aikoina keskittymällä.